Valmennusosaamista etsimässä – Puolan lentopallo ja suomalainen valmentajaguru sitä muokkaamassa 25.-29.11.2025, Oskar Muurinen

Erasmus-matka kohdentui Puolaan yhdessä lentopallon miesten maajoukkueen päävalmentaja Olli Kunnarin kanssa. Puolassa vierailimme Spalan valmennuskeskuksessa (poikien valtakunnallinen valmennuskeskus) ja Varsovan lentopalloseuran luona (Projekt Warszawa). Varsovan joukkuetta valmentaa suomalainen Tommi Tiilikainen.

Matkan tavoitteina oli rakentaa kansainvälistä yhteistyötä tukemaan lentopallon 3-tason ja valmentajan ammattitutkinnon lajisisältöjä ja sopia kansainvälisestä yhteistyöstä näiden koulutuskokonaisuuksien sisällä. Vierailu Spalan valmennuskeskuksessa antoi kuvan siitä millainen puolalaisen pelaajan polku seurasta, liikuntapainotteisten koulujen ja valmennuskeskusten kautta huipulle on ja millä tavoin esim. kaksoisura on huomioitu heidän urheilijan polullaan. Matka antoi mahdollisuuden keskustella huippuvalmentaja Tommi Tiilikaisen näkemyksistä valmennusosaamisen kehittämiseen ja valmentajanpolun tukemiseen. Toiveena on myös saada hänen osaamistaan hyödynnettyä lentopallon ja ammatillisen valmentajakoulutuksen puolella tulevaisuudessa.Tärkeänä kulmana oli myös kansainvälisten kontaktien luominen valmentajien ja organisaatioiden kanssa. Tämän kautta uskomme, että meillä on mahdollisuus tuoda mm. valmennuksen ja motorisen oppimisen asiantuntijoita Varalassa pidettäviin valmennusseminaareihin ja ensi syksynä lentopallon EM-kisojen yhteydessä toteutettavaan huippuvaiheen valmentajaseminaariin. 

Teknologian ja harjoittelun työkalujen käyttö osana valmentautumista olivat myös esillä, miettien mitä oppia täältä voidaan tuoda Varalaan ja esim. Hakametsä sport campuksen suunnitteluvaiheeseen valinta- ja huippuvaiheen harjoittelu ja kehitys huomioiden.

Matka antoi meille ideoita ja aiheita mitä tuoda koulutusten sisältöihin. Matka kasvatti myös kontakteja, mitä kautta osaamista voidaan myös tuoda Suomeen ja vahvisti kansainvälisen jakson rakentumista osana lentopallon huippuvalmentajatutkintoa, missä Varala ja ammatillinen koulutus on vahvasti mukana. Huomiot erilaisten käytännön harjoittelun työkaluista (esim. kamerat, viivekuva, yksilölähtöinen

Puolan lentopallon historiaa lyhyesti

Puola on miesten maajoukkueessa kiistaton kestomenestyjä: FIVB:n virallisessa miesten maailmanrankingissa Puola on ollut ykkösenä kauden 2025 aikana, vahvistettuna Nations Leaguen mestaruudella Ningbossa (3–0 Italiaa vastaan). Historiallista selkänojaa antavat kolme maailmanmestaruutta (1974, 2014, 2018) ja Montrealin olympiakulta 1976, minkä lisäksi Euroopan mestaruudet 2009 ja 2023 alleviivaavat mantran “menestys ei ole sattumaa”. Vuoden 2025 MM-kisoissa joukkue jatkoi mitaliputkeaan voittamalla MM-pronssin Filippiineillä.

Päivä 1 – Spala: Valmennuskeskuksen arki ja valmennuksen työkalut ja kollektiivinen valmennustyö poikien valintavaiheen harjoittelussa

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Spalan valmennuskeskukseen seuraamaan poikien valmennuskeskuksen harjoittelua. Ensimmäiset havainnot olivat vaikuttavia: hallissa kuusi valmentajaa, valmennuksen työkalut ja olosuhteet yllättävän korkealla tasolla – VERT-kuormitusmittarit, kiinteät kamerat, LED-taulu viivekuvalla, neljä pallotykkiä, lyönti- ja passimaaleja jne. Pelaajia keskuksessa 34, jotka jaoteltu taitojen mukaan kahteen ryhmään. Ryhmät olivat joustavia ja kilpailu ryhmien välillä jatkuvaa. Jokaisen pelaajan kohdalle oli tehty henkilökohtainen suunnitelma tietylle ajanjaksolle lajitaitojen ja fyysisen harjoittelun osalta. Tämä siksi, että valmentajat kiersivät kahden eri ryhmän harjoitusten välillä ja eri viikkoina valmensivat eri pelaajia. Jokaisen tuli siis olla perillä eri pelaajien kehitettävistä asioista, jotta kokonaisvaltainen kehittyminen olisi mahdollisimman hyvää. Työskentely vaati siis valmennukselta paljon dialogia ja yhteistyötaitoja pelaajien kehittymisen maksimoimiseksi. Heillä olikin toimistossaan päivittäin lyhyet palaverit ennen harjoitusta mitä tehdään ja kerran viikossa tarkasteltiin isommin pelaajien henk.koht. kehittymistä. Tästä nousikin esiin ajatus, kuinka paljon me valmentajat teemme erilaisissa tiimeissä töitä ja arjessa päivittäin kasvotusten keskustelemme pelaajan kehityksestä ja seuraavasta askeleesta. Selkeä visio heillä oli kehittää yksilöä henk.koht taitojen kautta seuraavalle tasolle. Tämä asiantuntijoiden yhteistyö ja pedagoginen työ pienessä valmentajaverkostossa on varmasti jotain mitä miettiä, miten sitä voitaisiin meillä hyödyntää ja kehittää.

Itse harjoittelu ja valmentaminen käytännön valmennus oli perinteistä, kurinalaista ja määrätietoista. Ei hymyjä, ei leikkisyyttä – pelaajat keskittyivät, olivat hiljaisia ja tekivät töitä. Tällainen on kuulemma puolainen pelaaja, kun hän on 100% keskittynyt ja mukana harjoituksessa. Pienpelikulttuuria ei näkynyt, mutta vaatimustaso oli sisäänrakennettua. Harjoitus oli peliä edeltävä ilta, kuitenkin sen pituus oli lopulta 2h 25min. Kertoo siitä, että toistoja tulee ja harjoitellaan pitkään. Tämä vahvistui, kun juttelin yhden pelaajan kanssa harjoituksen jälkeen heidän viikkotason rytmityksestä ja harjoitusten pituuksista.

Kun pienryhmiä tehtiin, varusteiden hyödyntäminen (pallotykit, lyöntipöydät) korostui. Tällöin myös muut valmentajat vastuuvalmentajan lisäksi alkoivat valmentaa. Pedagogiset taidot ja tiivis kollektiivinen valmentaminen eivät siis näkyneet tehokkaana valmennustapahtumassa. Eli käytännön tasolle se ei meidän vierailun aikana tehokkaasti siirtynyt. Kuitenkin tästä yhteistyön esimerkistä voimme koulutusten ja valmennuksen kehittämisen näkövinkkelistä ottaa oppia.

Kuvia Puolan lentopallon valmennuskeskuksen arjesta Spalassa. Ensimmäisessä kuvassa poikien keskuksen vastuuvalmentajat ja U19/U18 maajoukkueiden päävalmentajat.

Päivä 2 – Varsova: Kulttuurin muutos ja pelipäivä

Aamuharjoitus miesten edustusjoukkueella oli jo eri maailmasta. Musiikki soi, hymyjä näkyi – Tommi Tiilikaisen kädenjälki kulttuurissa oli selvä. Harjoitusfilosofia aamun oli “a la carte”: tee se, mikä valmistaa sinut parhaiten peliin. Videopalaverin jälkeen pelaaja sai halutessaan levätä tai kevyesti verrytellä – puolalaiselle pelaajalle uusi ja outo ajatus. Eikö kaikki harjoittele täyttä harjoitusta ennen peliä? Pienpelit, hiki ja suljetut ja itsetuntoa nostattavat toistot rytmittivät harjoitusta. Illalla seurattiin, kun Varsova voitti Olsztynin 3–2 kotihallissaan sarjan kärkipään ottelussa.

Projekt Warszawa – Olsztyn, Varsova

Päivä 3 – Spala uudelleen: Koulutusjärjestelmä ja valmentajakoulutus

Kolmantena päivänä jatkoimme keskusteluja Spalan vastuuvalmentajien kanssa. Seurasimme fysiikkatreeniä, jonka jälkeen keskustelimme Puolan koulutusjärjestelmästä ja jatkoimme keskustelua yhteistyöstä kv-jakson järjestämisestä Puolassa osan lentopalloliiton ja Varalan yhteistyössä toteuttamaa 3-tason huippuvalmentajatutkintoa.

Puntilla ei esiin noussut mitään uutta tai ihmeellistä. Fysiikkaharjoittelun toteutuksesta ja rasituksen seurannasta vastaa 2 fysiikkavalmentajaa. Toinen heistä on myös aina mukana lajiharjoituksen yhteydessä, jolloin he ovat jatkuvasti kärryillä kokonaiskuormituksesta. Pelaajamateriaali on hiukan erilaista – poikkeuksellisia yksilöitä (206 ja 210 pitkät pelaajat ryhmissä) löytyy useampi ja heidän kehityksestään ollaan erityisen kiinnostuneita. Meiltä kysyttiin myös, miten me scouttaamme pelaajat ja mitkä tekijät oat niitä mitä tarkastellaan esim. pelaajia valittaessa lentopallon valmennuskeskukseen (esim. antropologia, sitkeys, monipuolinen lajitausta, taitavuus, oppijan taidot jne.). Heillä selkeästi esillä erityisten potentiaalien (esim. fyysinen lahjakkuus) tunnistaminen tärkeää. Monipuolinen lajitausta alkaa olla ohutta myös heidän urheilijoillaan, yhä useampi on pelannut vain lentopalloa.Valmentajakoulutus ja sen rakenne ovat yksinkertaisia: verkkokurssi → lisenssi → vuosittainen konferenssi (uusi lisenssin voimassaolo). Ei selkeätä formaalia polkua, mutta paljon kokeneita valmentajia ja maajoukkueiden päävalmentajien vaikutusta heidän valmennusosaamisen kehittymisessä. Selkeästi heille myös tietyllä tavalla vaikea aihe ja toive jonkinlaisesta selkeämmästä ja käytännönläheisemmästä koulutuspolusta oli havaittavissa.

Maassa on paljon kokeneita valmentajia, joilta oppia ammennetaan. Joka vuosi suurin ammennettava resurssi ovat myös aikuisten maajoukkueiden päävalmentajat. Mitä he puhuvat, valuu myös alemmassa eri tasoille valmentajille - sen mukaan miten aktiivisesti valmentajat tietoa etsivät. Formaali koulutuspolku siis puuttuu, mutta huippuvaiheen valmennuksessa on osaamista kokeneempien valmentajien resurssoinnin kautta. Keskuksen valmentajat mainitsevat, että pelaajat ovat taktisesti fiksuja ja ymmärtävät peli hyvin, mutta ovat teknisesti heikkoja. Tämä herätti miettimään: Puhutaanko meillä valmentajien kesken ja koulutuksissa riittävästi pelistä ja lajin/pelin erityispiirteistä, vai keskittyykö meidän keskustelu liiaksi muihin teemoihin kuten esim. fyysiseen harjoitteluun, kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen? Onko tässä jotain mihin tulisi lajikoulutuksissa ja ammatillisen puolen valmennusosaamisen kehittämisessä kiinnittää enemmän huomiota?Pääsimme kiinni yhteistyön tasolle siihen, miten me voitaisiin tuoda Puolan taso mahdollisimman lähelle meidän suomalaisia valmentajia ja koulutuksia. Tämän dialogin kautta syntyi ajatusta, miten meidän Huippuvaiheen valmentajatutkinnon (3-taso) kv-osuutta voitaisiin toteuttaa Puolassa ja näissä vierailluissa ympäristöissä. Saimme myös kontakteja eri valmentajiin, ketä voisimme hyödyntää esim. valmennusseminaarien ja koulutustoiminnan kehittämisessä niin Varalassa kuin yleisesti myös ammatillisessa koulutuksessa. Puolan esimerkki formaalin koulutusjärjestelmän vahvasta puuttumisesta myös herättää ajatuksen valmentajakoulutuksen ekologisesta näkökulmasta. Eli miten vuorovaikutusta valmentajien välillä, tiedon aktiivista etsimistä ja vierailemista eri saleilla harjoituksia seuraten ja oppia ammentaen, voidaan myös meidän järjestelmässämme hyödyntää. Miten tätä voidaan Varalassa ja jatkossa Hakametsä campuksen ympäristössä hyödyntää ja mitä tästä voimme oppia? Miten esim. VAT ja VEAT koulutuksiin tuodaan näitä ajatuksia koulutusten sisältöihin ja nostetaan lajikeskustelun ja kriittisen vuoropuhelun merkitystä lajien valmennusosaamisen kehittämisessä.Ilta vietettiin Tommin kanssa keskustellen mm. kv-tasolla valmentamisesta, kulttuurien ja toimintamallien muuttamisesta, uteliaisuudesta valmennusosaamisen kehittämisessä, suomalaisen valmennuskoulutuksen kehityksestä ja tulevaisuuden yhteistyöstä Tommin ja suomalaisen valmennusosaamisen kontekstissa. Keskustelussa esiin nousi aiheita ja asioita, joita tuoda meidän valmentajakoulutuksiin ja osaamisen kehittämiseen. Syntyi myös vahva yhteys ja mahdollisuus Tommin ammattitaidon hyödyntämiseen esim. huippuvaiheen valmennusseminaarissa ja huippuvalmentajatutkinnon asiantuntijana.

Päivä 4 –Keskustelut, arki ja huippuvalmentajien kohtaaminen

Aamu alkaa fysiikkatreenillä. Sen yhteydessä meillä hieno mahdollisuus jutella staffin kanssa ja pelaajien kanssa kysellen mm. Tommin valmennusfilosofiasta ja siitä miten pelaajat oman uudenlaiset ajatukset vastaanottaneet. Miten se eroaa heidän aiemmasta kokemastaan. Harjoituksen jälkeen seurataan valmistautumista seuraavaan otteluun ja Tommin prosessia illan lajiharjoituksen suunnittelussa datan ja edellisen pelin pohjalta. Seuraamme mitä ohjelmia ja datankeruu tapoja (Volleystation, tilastointiohjelma) he arjessaan ja valmennuksessa hyödyntävät. Tekoäly on vahvasti myös tekemässä tuloaan lentopallon tilastointiin ja datan keruuseen. Keskustelimme siitä, miten se kehittyy, ja mitä dataa jatkossa saadaan pelistä (esim. reaaliaikainen pallon vauhti, pelaajien lyöntikorkeudet ja reaaliaikainen tilastodata tekoälyn tuottamana) tuotettua ja miten se parhaiten integroidaan osaksi harjoittelua ja kehityksen tukemista. Tästä varmasti ajatuksia ja aiheita tulee mukaan lajianalyysiin päivitykseen ja koulutusten sisältöihin.

Keskustelu vei myös pelaajien kykyyn vastaanottaa tietoa, vanhojen toimintamallien päivitykseen ja kehitykseen otteluun valmistautumisessa ja staffin vastuuttamista ja omistautuneisuuden tukemista osana kokonaisvaltaista valmennuksen prosessia. Eli johtamisen taitojen äärellä keskusteltiin yli maarajojen (staffissa puolalaisia, suomalaisia, ukrainalaisia ja kanadalaisia).

Ero ilmapiirissä ja toiminnassa Varsovan salissa ja Spalan keskuksen salissa oli iso. Leikkisyys ja ajatus aloittelijan mindsetistä (voin oppia uutta ja kehittää taitoja rajattomasti niin halutessani) oli alkanut implementoitua toimintaan. Voiko hauskuus ja korkea vaatimustaso kulkea käsi kädessä? Mitä vaatimustaso tarkoittaa ja mitä se eri tasoilla käsittää. Aihe jota on ihan viimeisimpinä aikoina vahvasti tutkittu myös Suomessa urheilun ytimessä. Tästä näkökulmasta Tommi olisi varmasti mielenkiintoinen puhuja ja opettaja niin laji- kuin ammatilliseen koulutukseen.

Iltapäivän harjoituksen yhteydessä kohtasimme hienon yllätyksen, kun italialainen huippuvalmentaja Andre Anastasi asteli saliin ja istui viereemme seuraamaan harjoitusta. Keskustelimme mm. pelaajien ja organisaatioiden kärsivällisyydestä prosesseihin, harjoittelun edustavuudesta, kompromissien tekemisestä huipulla, isojen egojen kanssa toimimisesta, harjoittelun rakenteesta ja intensiteetin merkityksestä harjoituksessa ja ajan maksimoinnista. Lopuksi vaihdettiin yhteystietoja ja kysyttiin hänen halukkuuttaan osallistua Varalassa/Tampereella pidettävään kv-seminaariin asiantuntijana/puhujana ensi syksynä. Ilman muuta, jos aikataulut sopivat ja omaa joukkuetta ei ole valmennettavana. Katsotaan siis mihin tämä yhteys lopulta johtaa.

Kuvia Varsovan joukkueen arjesta ja harjoituksista. Täällä tavattiin myös Andrea Anastasi (vas. kuva alhaalla). Oikeassa yläkulmassa valmennusosaamista Suomesta, keskellä Tommi Tiilikainen.

Yhteenveto, opit ja mitä seuraavaksi?

Matka ja matkan aikana nähdyt harjoitukset ja kulttuuri vahvistivat sitä ajatusta, että vaatimustaso ja arjen tekemisen taso ovat meidän valmennusosaamisen kasvussa ja kehityksessä keskeisiä asioita pitää esillä. Vuorovaikutus ja pedagogiset taidot ovat varmasti meillä vahvuuksia valmennuskulttuurissa, mutta miten saada lujuus ja lämpö kulkemaan organisaatioissa, kuten Varalassa, ja harjoituskentillä päivästä toiseen käsi kädessä on iso ja selkeä kysymys.

Mitä teknologiaa ja harjoittelun työkaluja Varala tarjoaa nyt ja mitä sen tulisi esim. uudessa Hakametsä kompleksissa tarjota palloilulajin näkökulmasta? Miten dataa kerätään ja miten sitä jalostaa etenkin käytännön arjen harjoittelun tueksi.

Matkan isoin ydin oli dialogit ja verkostoituminen useiden huippuvaiheen toimijoiden kanssa. Uskon, että tämän matkan aikana luodut kontaktit heijastuvat myöhemmin niin Varalassa kuin muutenkin lajimme koulutuksissa mm. vierailevina puhujina ja asiantuntijoina. Ovet ovat myös jatkossa auki myös Puolan suuntaan niille, jotka sieltä oppia uskaltautuvat lähteä etsimään.

Kiitos myös Ollille matkaseurasta. On tärkeää pystyä reflektoimaan näkemäänsä ja omia ajatuksiaan jonkun toisen kanssa ja hänen ajatustensa kautta. Oppiminen ja omaksuminen on näin vahvempaa ja merkityksellisempää.

Mitä seuraavaksi? Ajatuksia ja näkökulmaa koulutuksiin ja kansainväliseen yhteistyöhön, sekä vahvaa verkostoitumista.

• Miten lujuus ja lämpö saadaan kulkemaan käsi kädessä arjen valmennustyössä?

• Kulttuurin merkitys – leikkisyys ja nautinto voivat kulkea käsi kädessä vaatimustason kanssa myös huippuvaiheessa?

• Harjoittelun työkalut ja teknologia à mihin suuntaan ja vaatimustasoon myös meidän tulisi mennä huippuvaiheen valmennuksessa? Mitä ottaa huomioon esim. Hakametsän sport campusta rakennettaessa sisäpalloilun osalta? Koulutus à miten pysytään kehityksessä mukana ja voimmeko olla jossain edelläkävijöitä?

• Yhteistyö ja dialogi – kansainväliset kontaktit, koulutusyhteistyön avaus ja kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen. Huippu- /kv-taso pitää tuoda mahdollisimman lähelle valmentajia ja valmennusosaamisen kehittämistä. Miten saadaan useampia valmentajia lähtemään oman laatikkonsa sisältä tutkimaan valmentamista ja kehittämään osaamistaan ulkomaille ja absoluuttiselle huipulle?

• Suomalainen valmennusosaaminen

  • Ajatuksia ja aiheita mitä tuoda koulutussisältöihin ja koulutusjärjestelmän kehitykseen.

  • Missä ollaan hyviä, mitä tulee oppia ja painottaa koulutuksissa?

  • Ajatuksia kaksoisuran kehittämiseen ja ammattilaisuuden tukemiseen.

  • Mentoroinnin mallin kehitys ja luotujen yhteyksien ja kontaktien merkitys tähän.

    
    

Oskar Muurinen