top of page

Liikkuvuusjakso Kiinassa 3.3-28.8.2023 FenYue Forest Kindergarten, Jiujiang, Kiina

Matka kohti ammatillista kasvua ja mukavuusalueelta poistumista

Olen Aino Tiainen, ikää 27-vuotta. Opiskelen Varalan urheiluopistossa oppisopimusopiskelijana liikuntaneuvojaksi. Pääsääntöinen arki pyörii vuoropäiväkotiryhmässäni Etelä-Hervannan päiväkodissa lastenhoitajana, jossa olen työn ohella toteuttanut opintojeni tehtäviä lisäten lasten arkista liikkumista.


Aino Tiainen, LAT19

Osana opintojani minulla oli mahdollisuus toteuttaa ns. työssäoppiminen ulkomailla ERASMUS+ hankkeen avuin ja välittömästi tämän tiedon saatuani aloin jo haaveilemaan mahdollisesta vaihdosta. Hetkeä myöhemmin Wilmaan kilahti viesti kansainvälisyysvastaava Samuli Liinpäältä webinaarista Kiinassa juuri valmistuvaan luontopäiväkotiin, jossa suomalainen pedagokiikka on vahvana perustana.

Innostuksen liekki syttyi välittömästi ja käytännön selvittelyjen jälkeen pitkä viisumin hakuprosessi alkoi. Täysin ongelmitta en prosessista selvinnyt ja yksi hylätty viisumipäätös ja matkan kuukaudella eteenpäin siirtyminen eivät kuitenkaan lannistaneet, vaan pikemminkin puskivat minua yrittämään vielä kovempaa, jotta pääsen tavoitteeseeni. Yhdessä upean opettajani, kansainvälisyysvastaavan sekä yhteistyökumppani Sumino Oyn projektipäälikkö Zhengin kanssa vaikeudet nujerrettiin ja vihdoin viisumi hyväksyttiin.


Alkuun ajatus tuntui käsittämättömältä ja unenomaiselta, mutta lentokoneeseen noustuani todellisuus iski ja jännittävät uudet seikkailut täysin vieraassa maassa kulttuurieroineen oli alkamassa.

Lentöyhtiö meno- kuin paluulennollakin oli Juneyao Airlines ja suora lento suuntaansa kesti noin kymmenen tuntia. Talviajalla aikaero Suomeen on kuusi tuntia, kesäajalla viisi. Shanghain lentokentälle saavuttuani vastassa oli henkilö joka kuljetti minut kentältä juna-asemalle, josta matka kohti varsinaista kohdetta Jiujiangia alkoi. Matkaa Shanghain ja Jiujiangin välillä on n.650km, mutta nopeiden junayhteyksien ansiosta kyseiseen matkaan meni aikaa vain viisi tuntia.


Ensimmäinen silmäys Kiinaan yläilmoista, Shanghai

Jiujiangiin saavuttuani sain lämpimän vastaanoton tulevilta kolleegoiltani ja menimme suoraan illallistamaan ja sitä kautta asunnolleni, jossa tulisin seuraavat kuukaudet asustamaan. Vararehtori sekä opettajakollegani olivat erittäin ystävällisiä ja asunnolla odotti kaikki hygieniatuotteista, pyyhkeisiin ja liinavaatteisiin asti uutena ostettuna.


Asumispuitteet kahdeksannessatoista kerroksessa

Matkalaukkuani purkaessa kaappeihin ja yksin asuntoon jäätyäni todellisuus iski. Unesta tuli totta… Aiempaa kokemusta kansainvälisestä vaihdosta löytyy lähihoitaja opintojeni ajalta Ranskassa viisi viikkoa ja Thaimaassa seitsemän viikkoa, mutten koskaan ole ulkomailla viettänyt noita kyseisiä aikoja pidempään.

Kuudes maaliskuuta aloitin FenYue Forest Kindergarten nimisessä yhtiössä opettajan roolissa. Opintojeni osaltani menin suorittamaan lasten liikunnan edistämisen tutkinnonosaa ja se olikin itselleni päätavoite työn näkökulmasta.

.Uima-allas ja ulkokenttä valmistuivat matkani viimeisillä hetkillä. Muuten suurin osa rakennuksesta oli yhä keskeneräinen.






Kyseinen yhtiö ei ollut tuossa vaiheessa vielä varsinaisesti avannut oviaan, vaan olimme ns. pilottijaksolla ja pääsin olemaan yhtenä pioneereista toiminnan aloittamisen kannalta. Kiinalaiset kollegani luottivat minuun ja tietämykseeni suomalaisesta pedagokiikasta ja halusivat, että minä johdatan sitä kuinka arkea ja toimintaa alettaisiin rakentamaan. Kirjaimellisestikin rakennus, jossa lähes kuusi kuukautta työskentelin, oli vielä rakennuksen alla ja siitä syystä kaikki materiaalista lähtien oli vielä hyvin hakusessa. Puitteet olivat kuitenkin jotain mihin en ole Suomessa koskaan törmännyt.

Ensimmäisen viikon kouluttauduimme lempiaiheeni liikunnan parissa kun nuori miesoletettu opetti meille parkourin saloja ja lasten liikunnan ohjaamista. Teimme ryhmätehtäviä ja pidimme toisillemme tunteja ja pohdimme yhdessä kuinka soveltaa kyseisiä oppeja pienten lasten liikunnan ohjaukseen. Kyseisen koulutusviikon pitäjä ei valitettavasti puhunut englantia, mutta eräs kollegani toimi tulkkina. Kaikkea hän ei tietenkään voinut tulkata ja se oli itselle alkuun kova paikka, sillä halu oppia ja ymmärtää oli niin valtava.


Ensimmäisen viikon kouluttajamme näyttämässä parkourin tyypillisiä temppuja

Seuraavalla viikolla lapset aloittivat ja varsinainen työtehtäväni opettajan roolissa pääsi aluilleen. Hyvin nopeasti työt aloittaessani saavutin oman henkilökohtaisen tavoitteeni joka oli mukavuusalueelta poistuminen. Täysin vieraassa kulttuurissa, vieraalla kielellä toimiminen oli aikamoinen shokki ja sopeutuminen kestikin normaalia pidempään. Pari kuukautta soveltaen ja tunti- kuin viikkosuunnitelmiakin muunnellen ja käännellen päästiin kuitenkin omanlaiseen flow-tilaan ja sopuun siitä mitä milloinkin tehtäisiin.

Työtehtäväni koostuivat lasten perushoidollisista toiminnoista tuntien vetämiseen. Pidin useita eri tunteja lapsille englanninkielellä; luontotunteja, kaveri- ja tunnetaitotunteja sekä englanninkielen tunteja, tietenkin tärkeimmän eli liikuntatuntien lisäksi. Tavoitteenani oli pitää tunnit lyhyinä, mutta ytimekkäinä niin, että lapsien mielenkiinto pysyy tuntien ajan. Liikunnan lisääminen tunnille kuin tunnille oli yksi merkittävä tekijä ja kielimuurista huolimatta koin, että liikunnalla on suuri merkitys lasten mielenkiinnon ylläpitämiseen.

Alla arkisia hetkiä lasten kanssa:

Muutaman kuukauden ajan pidin myös jos jonkinmoista markkinointi tapahtumaa ja tuntia lauantaisin päiväkodin ulkopuolella perheille, jotka ovat toiminnasta kiinnostuneet. Näille kyseisille tunneille pääsi ensimmäisellä kerralla ilmaiseksi tutustumaan, jonka jälkeen halutessaan sai ostaa ns. kausiluontaisesti tunteja eteenpäin. Näilläkin luontotunneilla pääpainona pidin liikunnan ja liikkumisen ilon yhdistettynä luontokasvatukseen.


Lauantain luontokoulussa pääsi heittäytymään eri rooleihin aivan uusilla ulottuvuuksilla. Kyseisen tunnin teemana leppäkerttujen lisäksi muutkin hyönteiset. Kuvassa rakennamme hyönteishotellia.


Ammatillisesti kasvoin enemmän kuin osaisin kuvitella kasvavani Suomen työmaailmassa useissa vuosissa. Olin useasti tilanteissa, joita en koskaan näkisi Suomessa tekeväni, esim. vetämässä "Hot Potato" laulua laulaen ja tanssien yksin lavalla, kun yleisössä on lähes sata henkeä ja valokuvaajia siihen päälle


Myös tunti- kuin viikkosuunnitelmienkin tekeminen oli itselle hyvin vierasta, sillä lastenhoitajan työtehtäviin ne eivät Suomessa kuulu. Nämä olivat kuitenkin asioita, joita minun vain täytyi oppia tekemään siellä ollessani ja tämä olikin juuri yksi suuri syy ammatilliseen kasvuun. Alkuun koin tämän valtavana haasteena ja stressitekijänä, sillä yhtiön odotukset olivat todella korkealla minun osaamiseni suhteen. Ajan kuluessa ja useita kertoja asioita uudelleen pohtien ja pyörittäen pääsimme kuitenkin sulaan sopuun siitä kuinka mikäkin asia toimii niin, että se palvelee kaikkia parhaimmalla tavalla.


Käytin tukikuvina usein Papunetin kuvia.


Englannin kielellä puhuminen on itselle ollut aina luontaista, mutta koskaan sitä en ole tässä mittakaavassa joutunut käyttämään ja se loi omia haasteita työarjessa. Lasten englannin kielitaito oli hyvin vähäistä, joten ilmeiden ja eleiden sekä kuvien käyttö tukena sai täysin uuden merkityksen.

Parin kuukauden yksinolon jälkeen sain kaverikseni Varalan juniori vahvistuksen ja hänen saapumistaan olinkin jo pidemmän aikaa odottanut. Hänen saavuttuaan arki muuttui helpommaksi niin työ- kuin vapaa-ajankin suhteen. Sain jakaa työtehtäviäni hänen kanssaan ja näin yhdessä sulassa sovussa pyrimme lisäämään liikettä lasten päivittäisiin hetkiin ja toimintoihin. Vertaistuella oli valtava merkitys arjen sujuvuuden kannalta.


Meidän tiimi

Vapaa-ajalla yksin ollessani ihastelin Jiujiangin paikkoja pääasiassa kävellen ja matkattuja kilometrejä päivittäin kertyikin huima määrä


Jiujiang on Kiinan mittakaavassa pieni kaupunki, vaikka näin suomalaisena 1,2miljoonan asukkaan asuttama kaupunki ei kuulosta pieneltä laisinkaan. Ottaen huomioon sen, että itse olen kotoisin Nurmeksesta, jossa asukasluku on n. 8000 henkilöä. Pidemmän aikaa Jiujiangissa asuttua alkoi kuitenkin tajuamaan, miksi kyseinen paikka luokitellaan pieneksi ja kasvainvälisempää menoa kaipasikin jo nopeasti. Paikalliset eivät juurikaan puhuneet englantia joten Google Kääntäjä oli paras ystäväni reissun ajan.


Jiujiang rikkoi itselle kehittyneitä ennakkoluuloja Kiinasta ja sen maisemista

Kun Varalan vahvistuksen saavuttua oivalsimme sähköpyörien ja taksien käyttömahdollisuudet, maailma avartui entisestään. Kyseisillä kulkuvälineillä liikkuminen oli Kiinassa niin edullista, ettei tätä tarvinnut budjetoida laisinkaan. Myös junalla kulkeminen kaupungista toiseen oli todella vaivatonta ja edullista, joten useasti vapailla ostimme junaliput jonnekkin ja pääsimme näin tutustumaan lisää Kiinan kulttuuriin ja eri maakuntien ruokiin ja menoihin. Matkoillamme ystävystyimme useisiin ihmisiin ja tätä kautta saimme elinikäisiä muistoja ja elämyksiä Kiinan omassa universumissaan.


VINKKI! ERASMUS+ hankkeen rahoitus sekä Kelan tuet olivat suuri apu, mutta reissuun lähtiessä kannattaa kuitenkin huomioida myös mahdolliset ylimääräiset kulut (esim. jos haluaa reissata kohdemaassa työajan ulkopuolella). Täysin tyhjin taskuin matkaan ei voi lähteä, järki päässä ja jonkinlainen budjetointi auttaa eteenpäin.


Reissukohteitani Kiinan matkan ajalta: Hangzhou, Wuhan, Huangshan, Shanghai, Peking, Hainan


Ennen Suomeen paluuta sain mahdollisuuden matkailla ja kiertää eri paikkoja. Yksin matkustaminen on ehdottomasti asia joka jokaisen olisi hyvä joskus jossakin muodossa kokea. Oivallukset itsestä ja rajattomat mahdollisuudet ovat mielettömän hienoja kokemuksia ja kantavat läpi elämän.

En voi tarpeeksi kiittää kaikkia, jotka matkan mahdollistivat. Tämä kokemus oli yksi elämäni käännekohdista ja koen, että olen kasvanut valtavasti ihmisenä kyseisen kuuden kuukauden aikana. Näillä sanoilla haluankin kannustaa sinua, joka tätä mahdollisesti luet, lähtemään rohkeasti kokeilemaan. Haasteineen kaikkineen vaalin tätä kokemusta koko sydämelläni enkä kadu hetkeäkään päätöstä lähteä kohti tuntematonta.


"You will never be completely at home again, because part of your heart always will be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place."



25 katselukertaa0 kommenttia

Comments


bottom of page