Ensimmäinen lohi, vuorenhuippu ja suurkaupungin syke – kokemuksia Kanadasta - Milja Mikola

Olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisyydestä sekä mahdollisuudesta lähteä opiskelemaan tai työskentelemään ulkomaille, ja kun vuosi sitten opintoja aloittaessani kuulin, että sellainen voisi Varalassa olla mahdollista, aloitin heti suunnittelun. Olen siis ryhmän LPT40 opiskelija Milja, ja suoritin työssäoppijaksoni Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa 12.8.-20.9.2025. Suoritin samaan aikaan sekä valmennuksen osaamisalan sekä kansainvälisessä työympäristössä toimimisen opintoja. Valmennustehtävät suoritin eri ringetteseuroissa Vancouverin alueella.

Lähtöpäivä Kanadaan koitti 11.8., mutta sitä ennen olin tehnyt lähes vuoden erilaista suunnittelua ja järjestämistä, jotta matkaan lähtö edes oli mahdollista. Olin itse yhteydessä useisiin eri henkilöihin sekä Suomessa että Kanadassa niin sähköpostitse, puhelimitse että videoyhteydellä. Tämän lisäksi hankin matkustusasiakirjoja, järjestelin asumis- ja työkuvioita sekä tein paljon muuta. Koska jouduin kaiken järjestelemisen ja suunnittelun tekemään yksin, koin useita vaikeita ja epätoivon hetkiä, mutta kun vihdoin ja viimein kaikki oli valmista, lähdin innolla kohti uutta seikkailua, ja kuulette siitä nyt!

Jäähallilta toiselle

Kun suuntasin kohti Kanadaa ja Vancouverin kansainvälistä lentokenttää, en itsekään ollut täysin tietoinen siitä, mikä kaikki minua siellä odotti ja mitä tulisin siellä tekemään. Tiesin ainoastaan muutaman henkilön, ketkä minua olisivat vastassa ja että kiireistä tulisi olemaan. Innolla kuitenkin odotin kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita minulla oli edessäni. Liikkuvuusjaksoni sijoittui kiireisimpään try out -vaiheeseen, ja noin puolet työtehtävistäni liittyivät tavalla tai toisella pelaaja-arviointeihin tai muihin joukkueiden kasaamiseen liittyviin tehtäviin. Toinen puoli sisälsi harjoitusten suunnittelua ja vetämistä.

Liikkuvuusjakson ensimmäinen työrupeama koitti ensimmäisenä viikonloppuna. Vietin pitkää päivää jäähallilla, jossa oli samaan aikaan sekä alueen U16 AA-joukkueen try out -leiri sekä kaikille avoimia taitojäitä. Oma roolini viikonlopun aikana oli lähinnä olla luistelujäillä apuvalmentajan roolissa sekä sen lisäksi vedin itse muutaman laukaisupainotteisen jään eri ikäisille ryhmille. Näiden lisäksi olin apuna muun muassa pelaaja-arvioinneissa ja vedin pari oheisharjoitusta leirin tuomareille. Tämä ensimmäinen viikonloppu sai minut tajuamaan, kuinka paljon kaikki oikein odottivat saapumistani ja todella olivat kiinnostuneita kaikesta, mitä minulla oli heille antaa ja jakaa. Jo siis heti alusta alkaen minulle tuli hyvin tervetullut olo ja kaikki ihmiset olivat minulle todella mukavia ja ottivat minut hyvin vastaan.

Ensimmäisen viikonlopun laukaisujäitä mainostettiin Instagramissa näyttävästi

Vetämäni harjoitukset ja ohjaukset olivat onnistuneita, sillä ne poikivat minulle lisää töitä. Sain toiveen, voisinko tehdä oheisharjoitussuunnitelmia sekä tälle joukkueelle että tuomareille. Siispä ryhdyin toimeen ja kokosin laajan tiedoston, joka piti sisällään hyödyllisiksi kokemiani fysiikkaharjoitteita niin liikkuvuusharjoitteista loikkiin ja juoksukoordinaatioihin. Tulevien viikkojen aikana kuvasin näistä myös ns. demovideot ja editoin ne joukkueille jaettavaan muotoon.

Toisella viikolla minua odotti myös pitkä viikonloppu töiden parissa, sillä paikallinen seura järjesti nelipäiväisen try out -viikonlopun, jonka aikana yhteensä noin 150 urheilijaa kolmesta eri ikäluokasta pyrkivät toiseksi korkeimman tason A-joukkueisiin. Minun tehtäviini tämän viikonlopun aikana kuului sekä organisaatioon liittyvät tehtävät kuten siitä huolehtiminen, että jokaisella jäällä on tarpeeksi arvioijia, ja että pelaajilla on oikeat numeroliivit sekä pitää kirjaa siitä, ketkä ovat paikalla. Tämän lisäksi olin jonkin verran pelaajien kanssa jäällä vetämässä harjoitteita ja harjoituspelien aikana vaihtopenkillä avaamassa vaihtoluukkua. Suurin osa työajastani kului kuitenkin pelaaja-arviointien tekemiseen. Esimerkiksi lauantaina katsoin kahdeksan tunnin mittaista jäätä peräkkäin ja arvioin kerrallaan 4–7 pelaajan taitoja tarkkaan tehdyn arviointitaulukon mukaisesti. Näiden minun antamieni arvosanojen ja kirjallisen palautteen perusteella valmentajat tekivät päätökset siitä, ketkä otetaan joukkueeseen ja ketkä ei.

Kolmas reissuviikko kului lomaillessa Albertan Edmontonissa enkä juuri tehnyt muita töitä, mutta pääsin seuraamaan, minkälainen try out -prosessi lajin suurkaupungissa on verrattuna suhteellisen piskuiseen Brittiläiseen Kolumbiaan. Tapasin ja juttelin myös useiden paikallisten valmentajien ja vanhempien kanssa esimerkiksi Suomen ja Kanadan eroista ringetessä. Tämäkin viikko oli vähäisistä työtunneista huolimatta ammatillisesti hyödyllinen.

Neljännen viikon alun käytin kirjallisten töiden tekemiseen tietokoneella. Tähän kuului muun muassa harjoitusvideoiden editointi sekä jääharjoitusten suunnittelu. Loppuviikosta vaihdoin majoitusta, jolloin vaihtui myös työympäristöni kahteen toiseen seuraan. Kaksi viimeistä viikkoa työskentelin paikallisen seuratason (eli kolmesta tasosta alimman tason) joukkueiden kanssa. Tämän lisäksi olin apuna yhdessä Kanadan pääsarjatason naisten joukkueessa. Heidän try out -viikonloppunsa alkoi fysiikkatesteillä, joissa pääsin itsekin avustamaan mittaajana. Viikonloppu jatkui jääharjoituksilla sekä harjoituspeleillä. Harjoituksissa olin jäällä apuvalmentajan roolissa ja harjoituspeleissä pääsin itse pelaamaan.

Kaksi viimeistä työviikkoa menivät pitkälti samalla kaavalla, ja olin jäähallilla joka arki-ilta auttamassa joukkueita ja valmentajia vetämässä eri ikäisten joukkueiden harjoituksia. Koin sen itselle kehittävänä, että jouduin miettimään erilaisia harjoitteita eri tasoisille ja ikäisille pelaajille ja joukkueille. Koostin myös näille joukkueille kattavan jääharjoituspaketin, joka sisälsi paljon hyviksi kokemiani jääharjoitteita. Tämän lisäksi kirjoitin lyhyen ”oppaan” urheilijoille, siitä, mitä kaikkea kilpaurheilijana oleminen vaatii, ja kuinka tasapainottaa esimerkiksi uni, lepo, ravinto sekä koulu ja kaverit urheiluharrastuksen kanssa. Lasten ja nuorten joukkueiden auttamisen lisäksi autoin myös naisten joukkueen valmentajaa miettimään pelaajien heikkouksia ja vahvuuksia sekä erilaisia pelitapoja ja sitä, miten niitä voisi harjoitella.

Kaiken kaikkiaan liikkuvuusjakso oli ammatillisesti hyvin opettava kokemus. Se auttoi minua luottamaan itseeni sekä osaamiseeni. Jakso kehitti organisointikykyäni sekä kärsivällisyyttäni. Tämän lisäksi jouduin ratkomaan useita isompia sekä pienempiä väärinkäsityksiä kommunikaatiohaasteista johtuen, mikä kehitti ongelmanratkaisukykyäni. Lähdin Kanadaan myös sellaisen ajatuksen kanssa, että tuon sieltä takaisin paljon kaikkea heidän toimivaksi kokemiaan asioita, joita voin istuttaa suomalaiseen ringetteen, mutta melko nopeasti ymmärsin, että suomalainen ringette on jo valmiiksi harppauksen toista ringeten mahtimaata edellä eikä sitä ole tarvetta lähteä muuttamaan.

Minä ja host-perheen tytär akvaariossa katselemassa merileijonia

Luontoa, kulttuuria ja mukavaa yhdessäoloa

Vaikka lähdinkin Vancouveriin ja Brittiläiseen Kolumbiaan työssäoppijaksolle, on se kuitenkin yksi Kanadan kauniimmista sekä hienoimmista paikoista enkä aikonut viettää vapaa-aikaani sisällä istuen. Laskeuduttuani Vancouverin kansainväliselle lentokentälle, sieltä minua tulivat hakemaan ensimmäisen host-perheen äiti sekä tytär, jotka ajoivat meidät ensimmäiseen majoitukseeni heidän luokseen. Perhe asui melko pienessä Langleyn kaupungissa vajaan 50 kilometrin päässä Vancouverista kaakkoon. He asuivat tavallisessa kaksikerroksisessa omakotitalossa rauhallisella asuinalueella ison puiston vieressä.

Maisema kohti Pohjois-Vancouveria yhdeltä Stanley Parkin näköalatasanteelta

Minulla oli pari päivää aikaa asettua aloilleni sekä tottua uusiin kotikulmiin ennen ensimmäistä työpäivää. Tässä apuna oli perheen mukava äiti-tytär-kaksikko, joka kuskasi minua ympäriinsä näyttäen paikkoja ja kertoen tarinoita tehden oloni hyvin tervetulleeksi. Kävimme esimerkiksi ajelulla Vancouverin Stanley Parkissa ja vierailimme myös siellä sijaitsevassa akvaariossa.

Toinen viikko oli melko rauhallinen ja lähinnä käytin vapaa-aikaani lähialueita kierrellen ja katsellen, mutta veivät perheen äiti minut ja tyttärensä katsomaan baseballia Vancouveriin. Kokemuksena se oli hieno ja tunnelmaa riitti, mutta pelinä pidän edelleen enemmän nopeasta ja taktisemmasta suomalaisesta pesäpallosta kuin hitaampitempoisesta ja pelinä pidempikestoisemmasta baseballista.

Baseball-ottelussa riitti tunnelmaa etenkin auringon laskettua

West Edmonton Mall piti sisällään muun muassa valtavan merirosvolaivan "tekolammessa", jossa oli mahdollista myös veneillä joutsenen mallisella polkuveneellä

Kolmannen viikon vietinkin Langleyn ja Brittiläisen Kolumbian sijasta Albertan Edmontonissa. Perheen tytär matkusti äitinsä kanssa sinne nimittäin try outeille, sillä hän pyrki siellä kahteen eri ringettejoukkueeseen, ja he ajattelivat, että olisi myös minulle mukava päästä katsomaan, minkälaista muualla Kanadassa on. Lensimme sinne maanantaina päivällä ja palasimme takaisin Brittiläiseen Kolumbiaan aikaisin lauantaiaamuna. Koska olimme matkustaneet Albertaan try outtien takia, ja joka ilta täytyi viettää eri jäähalleilla, ei meillä ollut hirveästi aikaa kierrellä ja nähdä suurta kaupunkia.

Myös Edmontonissa yhdistyivät vehreä luonto ja suurkaupungin korkeat rakennukset

Ehdimme kuitenkin pyörähtämään esimerkiksi Suomen Heurekan kaltaisessa tiedemuseossa sekä yhdessä Pohjois-Amerikan suurimmassa kauppakeskuksessa, West Edmonton Mall:ssa.

Heti Albertasta palattuamme pakkasimme koirat ja kassit autoon ja käänsimme auton nokan kohti Yhdysvaltojen rajaa, jonne oli matkaa vain noin kymmenisen kilometriä, sillä edessä oli pitkä viikonloppu maanantain arkivapaan takia. Vietimme siis pitkän viikonlopun perheen trailerilla (pieni siirrettävä parakkityylinen talo) Yhdysvaltojen puolella sijaitsevalla suurella Birch Bayn asuntovaunualueella. Alueella on noin 700 traileria ja asuntovaunua, ja se on etenkin kanadalaisten keskuudessa suosittu kesänviettopaikka. Viikonloppu meni rauhassa sekä vain perheen kesken mutta myös heidän ystäviensä kanssa iltaa istuen ja tunnelmasta sekä kesän viimeisistä viikonlopuista nauttien. Voisin kuvailla tunnelmaa samankaltaiseksi kuin suomalaisten juhannuksen vietto tai kesän päätösjuhlan, Venetsialaisten, kaltaiseksi.

Asuntovaunualueella oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa

Neljännen viikon alussa minun oli tarkoitus vaihtaa perhettä, ja samalla siirtyä tekemään töitä lähemmäs Vancouveria toiseen kaupunkiin, Richmondiin, mutta tämän tulevan perheen aikatauluhaasteiden takia päädyimme siihen, että pysyin Langleyssä vielä perjantaihin saakka, ja siirryin vasta silloin toiseen perheeseen. Tälle alkuviikolle ei siis ollut sen suurempia suunnitelmia ja käytin sen lähinnä töiden tekoon ja siihen mennessä vähäiseksi jääneestä omasta ajasta nauttimiseen.

Kun lopulta siirryin Richmondiin ja toiseen perheeseen, siellä minua odotti vapaampi ja itsenäisempi arki, sillä koko muu perhe oli niin kiireinen, ettei heillä ollut juuri aikaa näyttää minulle paikkoja. Koska olin kuitenkin edelliset reilu kolme viikkoa viettänyt hyvin tiiviisti edellisen perheen äidin ja tyttären kanssa, tuli tämä itsenäisyys, ja se että sain itse päättää mitä teen milloinkin, myös tarpeeseen. Töitä minulla oli viimeiset pari viikkoa melko paljon eikä minulla ollut muutamaa päivää lukuun ottamatta aikaa lähteä käymään missään, mutta yritin ottaa sitten niistä mahdollisuuksista kaiken ilon irti.

Ei sitä joka päivä tule nostettua lohia Tyynestämerestä

Toisen perheen isä on ammatiltaan kalastaja, ja hän päätti viedä minut yhtenä kauniina päivänä tyynelle valtamerelle kalaan, ja tämä päivä jäi monella ikimuistoisella tavalla mieleeni. Päällimmäiseksi jäivät kuitenkin muistot mukavista ja avuliaista kalamiehistä, jotka auttoivat minua myös kalastamaan elämäni ensimmäisen lohen. Ja vieläpä Tyynestä valtamerestä! Koska Richmond on suosittu kaupunki kalastajien keskuudessa, sijaitsee siellä myös pieni, suloinen sekä idyllinen kalastajakaupunginosa Steveston, jossa oli mukava katsella kauniita merimaisemia sekä nauttia pikkukaupungin tunnelmaa. Tämä oli ikään kuin Richmondin ”vanha kaupunki”, joka on etenkin kesäisin turistien suosiossa.

Tein viimeisen kahden viikon aikana myös yksin kaksi eri päiväreissua Vancouveriin, jotka olivat ehdottomasti yksiä koko reissun kohokohtia. Ensimmäisellä kerralla kävin kävelemässä ja katselemassa suositulla 137 metrin korkeudessa olevalla riippusillalla kauniissa sademetsämaisemissa. Täällä sai nauttia Brittiläisen Kolumbian kuvankauniista postikorttimaisemista oikein olan takaa. Kun alue tuli kierrettyä, suuntasin kohti kaupungin ydinkeskustaa, ja siellä vietin loppupäivän kauppoja kierrellen ja suuren maailman menoa ihmetellen.

Riippussilta ja sitä ympäröivä luonto oli henkeäsalpaavan kaunista

Toinen retki kohti Vancouveria suuntautui koko reissun viimeisenä kokonaisena päivänä ja myös silloin suuntasin luonnon helmaan, kun päätin haastaa itseni, ja kiivetä Grouse Mountainin huipulle. Vuorten näkeminen oli ollut toivelistallani koko matkan ajan ja vasta viimeiselle päivälle raivasin tarpeeksi aikaa retkeä varten. Matkaa vuoren huipulle oli vuoren juurelta vain 2,5 kilometriä, mutta koska reitti kulki pitkin jyrkkää vuorenrinnettä ja nousua reitillä oli noin 800 metriä, sai sen kyllä tuntumaan sekä jaloissa että keuhkoissa. Huipulla odotti kuitenkin niin mahtavat ja kauniit näköalat että reittivalinta ei kaduttanut hetkeäkään.

Vancouverissa sai aistia suurkaupungin tunnelmaa

Maisemat, jotka minua odottivat huipulle kiipeämisen jälkeen

Kaiken kaikkiaan reissu oli aivan ikimuistoinen ja mahtava enkä olisi voinut toivoa yhtään enempää. Käteen minulle jäi iso kasa hyviä muistoja sekä oppeja, mutta myös useita mahtavia ihmisiä, joiden uudelleen tapaamista odotan innolla! En missään vaiheessa katunut hetkeäkään, että vuosi sitten aloitin suunnittelun ja lähdin jahtaamaan unelmiani!

Minä onnellisena vuoren huipulla reppu täynnä mahtavia uusia kokemuksia ja oppeja kotiin vietäväksi.