Erasmus+-liikkuvuusjakso Silkeborgissa 26.10.–7.11. – mitä opin Euroopan menestyneimmältä melontaseuralta / Jeremy Hakala

Lokakuun 26. päivä starttasi matka kohti Naantalin satamaa – auton katolle lastattuna kymmenen kajakkia ja mielessä edessä oleva kahden viikon intensiivinen Erasmus+-liikkuvuusjakso. Lauttamatkan ja Ruotsin läpiajon jälkeen suuntana oli Tanskan Jyllannissa sijaitseva Silkeborg, jossa vietin ajan 27.10.–7.11. tutustuen paikallisen melontaseuran arkeen ja valmennusfilosofiaan.

Tämän kahdentoista päivän jakson tarkoituksena oli päästä mahdollisimman lähelle Silkeborg Kajakklubin ja Silkeborg Supercraft Centerin päivittäistä toimintaa – ymmärtää, mikä tekee tästä noin 40 000 asukkaan kaupungista yhden Euroopan tasokkaimmista melontakeskuksista ja millaisia oppeja voisimme tuoda Suomeen.

Silkeborgin menestys näkyy konkreettisimmin seuran “Wall of Famessa”: juniorilta vaaditaan EM- tai MM-kultaa ennen kuin nimi pääsee seinälle, senioreilta vähintään arvokisamitalia

Miksi juuri Silkeborg? — 26.10.–7.11. toteutetun jakson taustaa

Liikkuvuusjakson kohde valikoitui osin seuran poikkeuksellisen menestyksekkyyden vuoksi, mutta myös siksi, että päävalmentaja Jonas Saelens työskenteli melonta valmentajana Suomessa vuosina 2016–2021. Yhteys seuraan oli siis jo olemassa, mikä helpotti projektin suunnittelua ja toteutusta.

Aikavälille 26.10.–7.11. sattui sopivasti myös omien valmennettavieni syysleiri, jonka sain yhdistettyä matkaan. Nuoret harjoittelivat koko leirin ajan Silkeborgin omien urheilijoiden mukana, mikä tarjosi erinomaisen mahdollisuuden vertailla suomalaista ja tanskalaista harjoittelukulttuuria käytännössä.

Harjoitteluympäristö – ensivaikutelmasta viimeiseen päivään (26.10.–7.11.)

Jo ensimmäisinä päivinä kävi selväksi, kuinka otolliset olosuhteet Silkeborgissa on melontaa varten. Koko liikkuvuusjakson 26.10.–7.11. ajan klubi toimi käytännössä toisena kotina:

• Kajakkivarastot, kuntosali, ergometrisali, pukuhuoneet ja oleskelutilat saman katon alla

• Sijainti kahden järven välisellä jokiosuudella takaa vesille pääsyn lähes kaikissa olosuhteissa

• Leudot talvet mahdollistavat ympärivuotisen melonnan

Kun kotona Tampereella käytössä on kolme merikonttia ilman pesutiloja tai sisätiloja, ero on valtava. Silkeborgissa olosuhteet luovat myös vahvan yhteisön: koko 26.10.–7.11. jakson ajan klubilla oli jatkuvasti ihmisiä – melojia, vanhempia, valmentajia ja vapaaehtoisia.

Erityisen vahvasti mieleen jäivät maanantaisten retkimelojien yhteiset aamiaiset ja lauantai harjoituspäivien aikaiset vapaaehtoisten valmistamat lounaat. Olosuhteet eivät siis tue vain huippu-urheilua, vaan myös yhteisöllisyyttä.

Valmennuskulttuuri – johdonmukainen linja kaikissa harjoituksissa

Koko 26.10.–7.11. kestäneen jakson aikana pääsin seuraamaan jokapäiväistä valmennustyötä hyvin läheltä. Seuralla toimii täysipäiväinen päävalmentaja sekä neljä vapaaehtoista apuvalmentajaa, ja heidän panoksensa mahdollistaa 35–45 urheilijan päivittäiset vesiharjoitukset.

Harjoitusohjelmointi oli yllättävän samanlaista kuin meillä Tampereella, mikä oli rohkaisevaa. Suurin ero oli harjoitusvolyymissa ja ennen kaikkea vaatimustasossa. Valmentajat olivat teknisesti erittäin osaavia ja yhtenäisiä siinä, mitä melonnassa pidetään olennaisena.

Myös urheilijat vaativat paljon itseltään ja toisiltaan. Jo yksikin kevyesti otettu intervallipätkä näkyy heti putoamisena ryhmän peräaaltoihin, mikä pitää tason automaattisesti korkeana. Ymmärtää hyvin, miksi tämä ryhmä on viimeisen viiden vuoden aikana saavuttanut yli kymmenen arvokisamitalia.

Urheilijan arki – rytmi, joka toistui koko 26.10.–7.11. jakson ajan

Tanskalaisten KC+-ryhmän urheilijoiden arki on kurinalaista:

• Aamuharjoitus klo 7–9

• Päivä koulussa tai töissä

• Iltaharjoitus klo 16–18

Sama rytmi toistui koko 26.10.–7.11. jakson ajan. Monet urheilijoista tekevät fyysisesti raskasta työtä päiväsaikaan, mutta silti he kykenevät treenaamaan kansainvälisen mitalitason edellyttämällä tasolla.

Pimeys ei hidastanut harjoittelua – vesille mennään valosta riippumatta aina kun järvet ovat sulat. Itselleni tämä oli hyvä muistutus siitä, että laadukas ja turvallinen vesiharjoittelu onnistuu myös pimeään vuodenaikaan.

Urheilija keskiössä – omaa arkea ja vastuuta tukevat rakenteet

Liikkuvuusjakson aikana oli erityisen vaikuttavaa huomata, kuinka vahvasti urheilijat Silkeborgissa omistavat oman urheilijuutensa. Vastuu harjoittelusta on pitkälti urheilijalla itsellään, ja tämä näkyy arjen valinnoissa. Viikon aikana on muutama selkeästi määritelty pääharjoitus, joihin osallistumista odotetaan – mutta näiden ympärillä urheilijoilla on vapaus muokata harjoitusohjelmaa omaan elämäntilanteeseensa ja palautumiseensa sopivaksi.

Valmennusta on tarjolla kahdesti päivässä, mutta läheskään jokaisessa harjoituksessa eivät kaikki urheilijat ole paikalla. Tästä huolimatta klubille saavuttiin päivittäin: harjoittelu oli systemaattista, tavoitteellista ja omasta motivaatiosta nousevaa. Urheilijat eivät siis ainoastaan seuraa valmentajien ohjeita, vaan ovat aktiivisesti mukana rakentamassa omaa kehityspolkuaan – ja juuri tämä itsenäisyys ja omistajuus näyttäytyi vahvana osana seuran kulttuuria.

Yhteenveto – mitä 26.10.–7.11. ajanjakso opetti?

Kahdentoista päivän Erasmus+-jakso Silkeborgissa osoitti, että seuran menestys rakentuu usean tekijän summaan:

• ympärivuotiseen melonta harjoitteluun soveltuvat olosuhteet

• johdonmukainen valmennuslinja

• vahva yhteisöllisyys

• kurinalainen arki ja korkean tason vaatimukset

26.10.–7.11. toteutettu liikkuvuusjakso tarjosi enemmän oivalluksia kuin osasin odottaa. Nyt edessä on työ, jossa näitä oppeja tuodaan pala kerrallaan suomalaiseen melontakulttuuriin.

Keskustelut päävalmentaja Saelensin kanssa

Reissun jälkeen jatkoimme päävalmentaja Jonas Saelensin kanssa keskusteluita maiden välisitä eroista ja pääkohdista miksi Tanska on Suomea menestyneempi maa melonnassa. Suurimmat erot löysimme harjoittelun kulttuureissa, siinä missä Tanskassa omataan vahva suuren harjoittelu volyymin kulttuuri ja ollaan valmiita harjoittelemaan määrällisesti paljon jo nuorella iällä.  Suomessa ollaan huomattavasti varovaisempia harjoittelu volyymin suhteen nuorella iällä ylikuormitustilojen ja loukkaantumisten välttämiseksi.

Valmennus rakenteen erot Tanskassa lajiliitto ohjaa rahoitusta ”kraftcentereille” valmentajien palkkaukseen, jotka oma valtaisesti tekevät ratkaisunsa valmennuksen toteuttamiseksi. Tanskassa lajiliitto ei järjestä nuorille suoraan liittojohtoista valmennustoimintaa, vaan kaikki toiminta pyörii ”kraftcentereiden” kautta, mikä luo urheilijoiden arkeen johdonmukaisen, yhtenäisen ja vakaan harjoitusympäristön, jossa samat valmentajat ovat läsnä urheilijoiden arjessa jatkuvasti yhdenmukaisella valmennuslinjalla. Lisäksi seurat ovat paremmin melontaharjoitteluun varustettuja ja urheilijoiden vanhemmat ovat Tanskassa aktiivisemmin mukana seuratoiminnassa. Myös suuri vaikutus on urheilija massoilla melonnan parissa joita Tanskassa on huomattavasti enemmän, mikä vuoksi joukosta löytyy huomattavasti enemmän myös super-lahjakkuuksia viemään lajia eteenpäin kansainvälisillä näyttämöillä.