top of page

Kansainvälisyysjakso Espanjan Onilissa – viikko täynnä oppia, oivalluksia ja uusia alkuja / Tomi Tervala


Toukokuun alussa 2025 sain tilaisuuden, jota en tule unohtamaan – osallistuin kansainvälisyysjaksolle Espanjan Onilin kaupunkiin. Viikon mittainen jakso toi eteeni uusia kokemuksia, avarsi ammatillista ajatteluani ja tarjosi runsaasti inspiraatiota niin liikunnan opetukseen kuin kansainväliseen yhteistyöhönkin. Tässä tunnelmia päivä päivältä.

 

Sunnuntai 4.5. – Saapuminen uuteen ympäristöön

Matka alkoi Helsinki-Vantaalta ja päättyi iltamyöhään Castallan kylässä sijaitsevaan Sao Jorge -hotelliin. Pitkä päivä matkatessa, mutta innostus tulevasta viikosta oli vahvasti läsnä. Tuntui kuin olisi astumassa aivan uuteen maailmaan – ja niin olikin.



Maanantai 5.5. – Kurkistus espanjalaiseen liikuntakouluun

Ensimmäinen varsinainen ohjelmapäivä vei minut IES La Creueta -nimiseen liikuntapainotteiseen oppilaitokseen. Päivän aikana tutustuin espanjalaiseen koulutusjärjestelmään, koulun tiloihin ja paikallisiin opettajiin. Oli mielenkiintoista huomata, miten eri tavoin liikuntaa voidaan opettaa ja painottaa – ja samalla, miten paljon yhteistäkin löytyi. Tämänkaltaiset kohtaamiset muistuttavat siitä, että opetustyö on ennen kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta, kielestä ja kulttuurista riippumatta.





Tiistai 6.5. – Vuoristovaellus opiskelijoiden johdolla

Päivän ohjelmassa oli vaellusretki lähellä sijaitsevaan vuoristoon. Erityisen antoisaksi retken teki se, että sen suunnittelu ja toteutus oli jätetty opiskelijoiden vastuulle – aivan kuten meillä Varalassa painotetaan tekemällä oppimista. Fyysisesti vaativa reitti ja ajoittainen suunnistuksellinen epätietoisuus toivat oman lisämausteensa kokemukseen. Oli huvittavaa huomata, että kartanlukutaidoissa ei kulttuurieroja juuri ollut – pääopas luki karttaa, muut seurasivat.

 


Keskiviikko 7.5. – Merimelonnan haasteet ja mahdollisuudet

Keskiviikko vei minut merelle – kirjaimellisesti. Merimelonta Välimerellä erosi merkittävästi siitä, mihin Suomessa olen tottunut. Kajakin erilainen rakenne, aallot ja meriympäristön elementit loivat haastetta, mutta myös oppimista. Päivän päätteeksi huomasin, että olin astunut selvästi eteenpäin melontataidoissani ja saanut lisää varmuutta liikkua uudenlaisessa elementissä.

 







Torstai 8.5. – Pyöräilyä, pedagogiikkaa ja turvallisuusnäkökulmia

Torstaina sain seurata alakoululaisille suunnattua pyöräilyopetusta, jonka olivat suunnitelleet ja toteuttaneet liikuntaopiskelijat. Harjoitteet olivat oivaltavia ja pedagogisesti hyvin rakennettuja – nappasin heti mukaan useita ideoita omaan opetukseeni. Myös oma pyöränkäsittelyni kehittyi. Päivän kruunasi noin 15 kilometrin pyörälenkki, jonka aikana opin konkreettisesti, kuinka suuri merkitys radiopuhelimilla voi olla ryhmäajon turvallisuudessa. Tämä käytäntö voisi sopia mainiosti myös Varalaan.



Perjantai 9.5. – Ratsastus ja omien rajojen ylittäminen

Viikon yllättävin kokemus oli ratsastus. Jännitys oli käsin kosketeltavaa, sillä reitti kulki myös vilkkailla teillä, joissa hevosta piti hallita tarkasti. Alun epäröinnin jälkeen löysin kuitenkin rytmin – ja ehkä myös sisäisen cowboyni. Tämä kokemus opetti paljon: epämukavuusalueelle astuminen voi olla paitsi kehittävää, myös yllättävän palkitsevaa, kun sen tekee turvallisessa ja ohjatussa ympäristössä.

 







Lauantai 10.5. – Katse tulevaan ja yhteistyön rakentamiseen

Viimeisenä päivänä käytiin antoisia keskusteluja espanjalaisten opettajien kanssa tulevasta yhteistyöstä. Molemminpuolinen kiinnostus oli selvästi läsnä. Ehdotuksia esiin nousi paljon – muun muassa espanjalaisten opiskelijoiden osallistuminen Varalan talvijaksoon Hossassa tai kevätjaksoon Helvetinjärvellä, ja toisaalta meidän opiskelijoidemme vaihtojakso Espanjassa. Yhteistyön siemenet on nyt kylvetty – seuraavaksi on aika kastella ne ja katsoa, mitä kaikkea voi kasvaa.

 

Lopuksi – mitä jäi käteen?

Kansainvälisyysjakso Onilissa oli paljon enemmän kuin opintomatka. Se oli kokonaisvaltainen oppimiskokemus – liikunnan, kulttuurien, yhteistyön ja itseni kehittämisen näkökulmasta. Viikon aikana opin uusia asioita niin liikuntapedagogiikasta kuin itsestäni, sain kokeilla vieraita lajeja, astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja ennen kaikkea luoda yhteyksiä, jotka voivat johtaa johonkin paljon suurempaan.

Tällaiset kokemukset ovat kullanarvoisia kasvattajalle ja opettajalle – ne rikastuttavat arkea, syventävät omaa osaamista ja synnyttävät ideoita, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

 



Comentários


bottom of page